Presidentti Sauli Niinistö teki hiljattain historiaa voittamalla presidentin vaalit ensimmäisellä kierroksella, ja vieläpä valitsijayhdistyksen kautta.
Tapasin presidentti Niinistön Hämeenlinnassa 20.tammikuuta 2018.
Kättelimme ja jaoin hänen kansaan erään viisauden.
Niinistö perusteli tilaisuudessa mm. Miksi lähti valitsijayhdistyksen kautta hakemaan uutta toisintoa.
Olen itsekin samaa mieltä.
Jos on 6-vuotta sitten luovuttanut puolue kirjansa pois, mitä järkeä sitä olisi ottaa takaisin, ja luovuttaa taas pois?
28.tammikuuta äänestettiin.
Ennakkoäänten tulokset saatiin n.klo 20:00. Politiikan toimittaja Pekka Kinnunen julisti jo ennakkoäänten perusteella Niinistön vaalien voittajaksi.
Juhlahumun ollessa ylimmillään minä ymmärsin jotain:
Niinistö lähti valitsijayhdistyksen kautta kisaamaan, saaden kuitenkin Kokoomuksen tuen.
Nyt puolueellani ei ole enään ehdokasta?
Laki rajaa presidentin toimikaudet kahteen peräkkäiseen ja Niinistöllä on 2. Kausi alkamassa.
6-vuotta on pitkä aika, mutta äkkiä se menee.
Tietysti ennen seuraavia Presidentin vaaleja väliin mahtuu Maakunta-, Euro-, Eduskunta- ja Kuntavaalit, joten mitä vain voi tapahtua.
Raaka totuus on kuitenkin: Niinistö oli Holkerin jälkeen viimeinen suuri nimi puolueemme historiassa.
Puolueemme historiassa on toki ollut paljon tekijöitä, mutta otetaan 10 vuoden tarkastelu hallituksissa olleista potenttiaalisista vaihtoehdoista, jotka olen rajannut 10 vaihtoehtoon:
Ensimmäisenä pitkän linjan valtiovarainministeri, puolueen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Jyrki Katainen. Erittäin potentiaalinen ja presidenttiainesta.
Talouskomissaarin pesti lienee kuitenkin hänelle graalin malja?
Kataisen seuraaja puolueen puheenjohtajana ja pääministerinä oli pitkän linjan meppi Alexander Stubb, olisiko hänestä presidentiksi?
Kielipäällä ja tarmolla varustettu raikas luonteinen intellektuelli mies, myöskin erittäin potentiaalinen valinta presidenttiehdokkaaksi?
Toisaalta Stubbin kausi pääministerinä ja puolueen puheenjohtajana oli lyhyt ja myrskyinen.
Sanoisin Stubbin olevan parempi laitahyökkääjä, kuin kapteeni.
Petteri Orpo on puolueen nykyinen puheenjohtaja. Jämäkkä ja asiat suoraan sanova mies, presidenttiainesta hänkin.
Toisaalta, jos Orpo säilyttäisi puheenjohtajuuden ja luotsaisi puolueen voittoon tulevissa Eduskuntavaaleissa, saaden näin Pääministeriyden, olisiko hänestä presidentiksi?
Aika näyttänee miten Orpon käy.
Viimeinen miespuolinen ehdokaskandidaattini on Jan Vapaavuori. Helsingin kaupungin pormestari. Orpon tavoin aika näyttää miten hänen käy.
Naispuolisista vaihtoehdoista ensimmäisenä on entinen sisäministeri Anne Holmlund. Nykyisin Poriin asettunut ex-ministeri voisi olla vaihtoehto, mutta olisiko hänessä sittenkään potentiaalia presidentin virkaan?
Kokemusta löytyy, mutta onko tarmoa suuriin saappaisiin?
Pitkänlinjan ministeri ja nykyinen meppi Henna Virkkunen voisiko hänessä olla potentiaalia?
Tämä kuntaministerinä ollessaan kuntauudistuksen läpiviennissä epäonnistunut, Euroopan parlamentin mallioppilas yllätti minut hiljattain.
Virkkunen on twitterissä lähinnä arvostellut pakolais kriittisiä maita, kunnes hän tuli ulos tässä "kesäajasta luopumis jutussa".
Vihdoinkin jotain radikaalia ja hyödyllistä. Mikä selkäranka?
Henna, yllätit minut. Yllätäthän vastakin.
Presidenttiys vaatisi nuorta ja idealistista persoonaa, jolla on visioita. Tällöin Sanni Grahn-Laasonen nousee esille.
Pienen kaupungin kasvatti, nuori, ja idealisti. Ehkäpä hän yllättää.
Entinen sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty, voisi hänkin olla potentiaalinen.
Hän painotti kehityksen kannalta tärkeitä asioita 2015 Eduskuntavaaleissa. Lisäksi hän on lääkäri ja tuntee kansamme vaivat ja tarpeet.
Toisaalta hän on pienituloisten arvostelijana tunnettu ja verotus asioiden kanssakin sählännyt. Sanoisin, että luonteeltaan hän ei ole paras vaihtoehto.
Entinen Ulkomaankauppa- ja Eurooppaministeri Lenita Toivakka. Monialainen yrittäjä, jollaista maamme tarvitsee esikuvakseen. Osaamista ja kokemusta löytyisi, mutta julkisivu?
Viimeisenä vaan ei vähempänä Paula Risikko, pitkän linjan ministeri, monissa terveysalan yhdistyksissä vaikuttanut jämäkkä rautarouva.
Hänestä on vaikea löytää mitään negatiivista. Hän voisi hyvin olla sellainen koko kansan presidentti, jollaista itse äänestäisin.
Kas niin, meillä on 10. vaihtoehtoa, jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa, joihin sen syvällisemmin takertumatta.
Aika ja valitsijat näyttäköön sopivimman vaihtoehdon!
Kommentit
Lähetä kommentti