Lakko, Yhteiskunta rakoilee?

Eilen oli perjantai 2. helmikuuta 2018
Lunta tuiskutti, pakkanen puri ja meneillään oli lakko, jos sitä nyt lakoksi voi kutsua. Suurintaosaa taisivat kiinnostaa vain ilmaiset ämpärit.

Ammattiliittojen pitkälle mobilisoimaan lakkoon on yksi syy ylitse muiden.

AktiiviMalli, jonka valtioneuvosto hyväksyi.

Minun mielestäni olisi paikallaan istua alas ja pohtia hieman tilannetta ja mikä sen on aiheuttanut?

Muistan hyvin vuonna 2015 Sipilän tuoreen hallituksen fanaattisen Yhteiskuntasopimuksen, joka kariutui ammattiliittojen vastustukseen.

Tämä laukaisi somessa valtavan ryöpytyksen eroa liitosta-kampanjan muodossa. Muutamat poliittisesti aktiiviset ystäväni kehoittivat minuakin eroamaan Insinööriliitosta.

Itse liityin (silloiseen) Uuteen Insinööriliittoon, jo 2012. Olin tuolloin aika heikossa tilanteessa. Liitto oli henkilökohtainen pelastajani. Sain paljon lakimiesneuvontaa, alennuksia, työttömyyskassan jäsenyyden, ja paljon muuta hyvää.
Totesin tuolloin: Ennen kuin eroan Insinööriliitosta tarvitaan 1 milj. kertaa 1 milj kaadettua yhteiskuntasopimusta.
Ja tämä on pitänyt. Yksikään poliittinen auktoriteetti EI ole sitä kumonnut.

Tilanne on tällä hetkellä varsin mutkikas. Toisaalta itse nostaisin esiin ratkaisuehdotuksen tilanteeseen.
Yliopistoissa on käytössä nk. automaatiojäsenyys, joka velvoittaa kaikki opiskelijat liittymään omiin ainejärjestöihinsä. Jäsenmaksuilla rahoitetaan mm. YTHS (Ylioppilaiden Terveydenhuoltosopimus).

Nyt kun TE- ja äly keskusten tehtävät siirtyvät maakunnille. Nostaisin esiin ammattiliittojen suuremman roolin.

Esimerksi Insinööriliitossa on hyvin toimiva työnvälityspalvelu.
Lisäksi liitto on tarjonnut paljon koulutuksia, joissa on opetettu: Konfliktien ratkaisemista, henkilöstöjohtamista, CVn tekoa ja henkilöbrändäystä.

Nämä ovat koulutuksia joita TE-palvelutkin ovat alkaneet tarjoamaan. Niitä pitää vain osata hyödyntää.
Kursseille ei pidä mennä somettamaan tai nukkumaan, vaan oppimaan ja kehittymään.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen, mutta tunnemmeko itsemme? Osaammeko markkinoida itseämme oikein, jotta löytäisimme töitä?

Eilen lukuisat lakkoilevat työttömät kuin lakkoon liittyneet työssä olijatkin tuhlasivat energiaansa riehumalla Helsingissä.
Paljonko siinäkin meni energiaa hukkaan?
Ammattiliitot saavat tästä loat niskaansa, hallituksen välttämättömän aktiivimallin vastustamisesta ja taloudelle lakosta johtuvasta ruhjeesta. Suomen maineeseen tulleesta lovesta puhumattakaan.
Sen sijaan, että hajotamme yhteiskuntaa meidän tulisi keskittyä sen korjaamiseen.

Tällä hetkellä moni liittoon kuulumaton kysyy:
Mitä minä siitä hyödyn jos liityn?

Ammattiliittojen tulisi lakkoiluun yllyttämisen sijaan keskittyä kehittämään omia palveluitaan jotka edesauttavat jäsentensä työllistymistä ja työssä pärjäämistä. Näkisin että liittoihin voitaisiin soveltaa automaatiojäsenyyttä ja TE-keskusten palvelu vastuun voisi siirtää ammattiliitoille. Juuri heillä on käytettävissään parhaat kontaktit niihin työelämän osa-alueisiin jotka koskettavat heidän jäseniään. Lisäksi edunvalvonta ja konsensus saisivat uuden merkityksen. Samalla purettaisiin päällekkäisiä ja keskenään kilpailevia toimia.

Voisiko liitoista hyötyä vielä paremmin?
Olisiko Insinööriliiton mallista hyötyä myös muille liitoille?
Olisiko siinä toimivan aktiivimallin avain?