Siirry pääsisältöön

Kohtalokas kirje

Toissa viikolla Posti toimitti minulle joulukortin, joka oli hieman myöhässä.
Toisaalta se ehti ennen Nuutin päivää perille.
Postin toiminta on nykyisin veltostunut valtavasti.
Takavuosina Postin myöhästymisestä olisi tuskin ollut haittaa eräässä asiassa?
Reserviläisliitto avautui hiljattain Facebookissa.
Reserviläisten virtaaminen siviilipalveluskurssin kautta ulos sodan ajan reservistä on liian helppoa?
Muistaakohan kukaan mistä tämä soppa (suurimmilta osin) lähti liikkeelle?
Reserviläiskirjeestä
Kirjeestä jolla päivitettiin reserviläisille tietoja heidän sijoituksistaan.
Itsekkin aktiivireserviläisenä olin luonnollisesti huolissani kyseisestä kuoresta. Soittelin jopa aluetoimistoon. Soittoni jälkeen postiluukusta tippui tuo kuumottava kuori.
Avasin sen ja totesin että asiat ovat kunnossa.
Kirjeessä oli lisäksi sähköpostiosoite, johon halutessaan pystyi lähettämään lisätietoja itsestään, harrastuksistaan jne.
Monille muille tiedot eivät olleet yhtä mukavia.
Monet, varsinkin iäkkäämmät jermut jäivät vaille sijoitusta.
Tämä on aiheuttamut sodanajan reserviin valtavan vuodon.
Minun palvelusaikoinani sanottiin: Jos lähdet tässä vaiheessa; olet kärsinyt turhaan.
Itsekkin mietin luovuttamista monia kertoja palvelusaikoinani, jopa kaksi päivää ennen kotitusta.
Syy oli lähinnä "huono porukka", jossa koin oloni ahdistuneeksi.
Moni palvelustovereistakin oli sitä mieltä, että jos sota tulee, karataan Pattayalle tai Ruotsiin.
Minun on helppo ymmärtää iäkkäämpien jermujen lähtöhalua.
Mikäli sinulla ei ole sijoitusta, et voi myöskään reservissä ylentyä.
Moni isompia arvoja odotellut on ilmeisesti pettynyt ja lähtenyt.
Se mitä mielensäpahoittajat eivät ole nähtävästi ymmärtäneet;
Reserviläiskirjeellä sijoitetut ovat ensisijainen porukka, joka lähtee ensimmäisenä jos sota tulee.
Ne joilla ei ole varsinaista sijoitusta, lähtevät sitä mukaa kun tarvetta ilmenee.
Rintama ei kuintenkaan ole lepokoti, vaan kunnon ja taitojen koettelemus. Näin ollen yli 60-vuotiaat eivät kirjeitä saaneet.

Puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi tällä viikolla reserviläiskarkureiden nakertavan puolustuksemme uskottavuutta.

Minun mielestäni tämä "vuoto" tai harvennus on hyvä asia.
Reservissämme on paljon kyseenalaisia aineksia.
Usein on ollut liikkeellä tornareita; reserviläisten erioikeuksista (tietyissä maanpuolustussektoreissa).

Varusmiehille vinoillaan, joskus jopa veteraanien kustannuksella.
Eräs ystäväni kuuli ennen paraatia reserviläisaktiivin huutavan
"Ja kukaan teistä ei nojaile rynkkyihin tai veteraanit tuntevat sydämissään tuskaa."

Tämän päivän sodankäynti on muuttunut runsaasti Talvisodan jälkeen, veteraanitkin tietävät sen.
Tästä huolimatta ollaan valmiita pitämään yllä illuusiota, joka ratsastaa Talvisodan saavutusten kustannuksella?
Lisäksi muutaman "leikkikentän" sulkemisesta, nousi mediamyrsky 2012.
mitä järkeä on pitkittää väsitämätöntä?
Viivytys sopii ehkä Kymenlaakson metsiin, mutta ei pääkaupunkiseudun bulevardeille.

Olisiko jo korkea aika myöntää omat puutteet ja niellä ylpeys?
Olisiko aika päivittää itsemme tälle vuosituhannelle? Ehkä olisi aika etsiä vertaisessamme tilassa olevaa luotettavaa liittolaista?
Pitäisikö haudata menneessä rypeminen ja avata silmät tämän päivän realiteeteille?
Olisiko se tehtävä 100-vuotiaan isänmaamme suureksi kunniaksi ja turvaksi?

Kommentit

Parhaat palat

Nettikiristäjän naamio

Taannoinen  bloggaukseni   käsitteli julkisuudessa esillä ollutta tapausta alentumisesta.  Tällä kertaa kirjoitan jatkoksi ( vähemmän puhutusta ) samaa aihetta liippaavasta asiasta. Kohtasin kahvilassa ystäväni Maran , joka halusi kertoa mieltään painavasta asiasta. Hän oli vieraillut eräällä seuranhakusivustolla ja nähnyt siellä erikoisesti kirjoitetun (Vanhassa Iskurissa oli ilmoitus jossa varoitettiin ala-ikäisistä, jotka tekeytyvät täysikäusiksi ja houkuttelevat miehiä lähettämään rohkeita kuvia, voidakseen kiristää heitä mm. Poliisilla). Mara ei ollut itse joutunut kyseisen kiristyksen uhriksi, mutta ihmetteli asiaa;  Mikä ajaa nuoret naiset moiseen? Maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä jotka hakevat lähelleen toista ihmistä. Miehiä enemmän kuin naisia. Osalla heitä saattaa olla myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä kanssakäymisestä? Yksinäisten lisäksi on valtavasti vähävaraisia nuoria naisia, joilla on kovat paineet olla muotitie...

Mikä ajaa niin alas?

Viimeisen parin vuorokauden aikana mediaa on kohahduttanut kolmen nuoren naisen Periscope ssa lähettämä video . Videolla perheenäiti vilauttelee sulojaan suorassa lähetyksessä. Luin asiasta ensi kerran Iltalehden kannesta. Minulle heräsi kysymys: Mikä ajaa niin alas,  että on valmis moiseen toimintaan ? Päätin selvittää asiaa tarkemmin.  Löysin videon eräältä keskustelupalstalta. Videolla nuori tyttö kannustaa noin 40-vuotiasta äitiään näyttämään tissit josta äiti innostuu. Varsinaista strippausta videolla ei tapahdu vaan enemmänkin vilauttelua . Tytötkin innostuvat kun huomaavat paljonko katsojia he suhteellisen lyhyessä ajassa ovat saaneet kokoon. Tässä kohtaa tapaus kuivui minun osaltani kokoon. Periscoppaajatytön perimmäinen tavoite oli ilmeisesti saada katsojia ja mielenkiintoa itseään/tili...

Repeävä talo

Talo jota kokoajan revitään kahteen suuntaan ei pysy kauaa liitoksissaan.  Tämän lauseen esitti Abraham Lincoln 1858. Vajaa kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin Yhdysvaltain 16. presidentiksi. Tuona aikana nuoressa tasavallassa käytiin keskustelua orjuudesta ja sen sallittavuudesta; osavaltioista osan ollessa puolesta ja toisten vastaan. Tätä puhetta ja noiden sanojen merkitystä, minä olen pohtinut viimeisen vuoden aikana. Lähi-idässä tapahtuneet mullistukset ovat saaneet aikaan kansanvaelluksen, ihmisten etsiessä turvaa ja suojaa. Euroopan Unioni on perusarvoihinsa vedoten velvoittanut jäsenmaitaan vastaanottamaan tulijoita. Tämä ei ole jäänyt vaille seuraamuksia, edes täällä pohjolan perukoilla. Täällä Suomessakin on syntynyt kansanliikettä vaatimaan rajojen sulkemista ja pakolaisten maahan pääsyn rajoittamista. Rasismi on lisääntynyt kiihtyvästi ja monet rasistisiksi mielettävät järjestöt ovat vahvistuneet. Tämä on johtanut äärimmillään, jopa polttopullo-iskuihin....

Rajoitettujen verkkovastuu

Oli talvinen päivä, kun istuin kotonani päiväkahvilla.   Selailin uutisia tabletilta, kun ovikello soi. Sisään astui naisystäväni, jolla tuntui olevan jotain mielessään. Istuimme alas ja päädyimme kiehtovaan keskusteluun, jonka pohjalta kirjoitimme tämän blogin.   Aihe on varsin arka, ajankohtainen ja mielipiteitä jakava.  Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä hoitamaan omia asioitaan tai muuten huolehtimaan itsestään.. Maailmassa on myös paljon yksinäisiä, joille tuollainen turhan toivon herättely voi tuottaa tuskia. Eräs keskeinen ongelma lienee se, ettei ole valmiuksia. Valmiuksia opettaa ja käsitellä netissä tapahtuvia asioita mm Netti-käyttäytymistä. Monelle opetetaan kotona, kuinka käyttäydytään kun kohdataan toinen ihminen kasvotusten. Opetetaan mikä on sopivaa, ja mikä ei, mutta entäs internetissä? Internetissä kenenkään ei tarvitse esiintyä omalla nimellään, sillä kukaan ei vaadi henkilöllisyystodistusta, eli käytännö...